Koulu ja koulun historia

Metsäkylässä toimii 3-opettajainen koulu, jossa on 58 oppilasta. Eskareille on oma opettajansa sekä kouluavustaja. Kahtena päivänä viikossa käy erityisopettaja. Koulussa opiskellaan englantia 3.sta luokasta lähtien.
 
Oppilaita perehdytetään paikallishistoriaan käynneillä Halkolan museossa, Satumetsässä ja myllyllä. Oppilaat ovat savipajassa päässeet tutustumaan keramiikkaan ja Meritsaven toimintaan.
 
Koululla toimivat kansalaisopiston jumppa ja kudontapiirit. Esperantopiiri kokoontuu Kyläkaupan Metsäbaarissa. Esperantossa käy kymmenen ihmistä ja yksi harrastaa kieltä itsekseen. Esperantoa harrastaneita lapsia on paljon kylällä, mutta monilla harrastus jää yläasteelle menon myötä ja läksyjenteon lisääntyessä.

http://www.koulukaverit.com
http://edu.taivalkoski.fi/tk-koulut/metsala/index.htm

Koulun historia

Metsäkylässä toimi kiertokoulu 1910-luvulta lähtien. Sitä pidettiin eri taloissa kolmen viikon jaksoissa. Siellä opeteltiin lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, ja kirkkohistoria oli neljäs oppiaine. Kun kiertokoulu oli Horsmassa, koululaisten piti olla välillä pyörittämässä tuulimyllyä, kun syksyllä jauhettiin jyviä jauhoiksi. Opettaja opetti lapsille kirjaimia ja
piirsi taululle ison Y-kirjaimen. Hän kysyi Sauna-Kallelta, että mikä kirjain se on. Ei Kalle sitä heti muistanut. Lopulta opettaja sanoi, että se on Y. Kalle sanoi siihen, että jos se on Y niin on se jytky-Y.

1920-luvulla alettiin suunnitella kiinteän koulun perustamista Metsäkylään. Koulu perustettiin Halkolaan, Heikki Vääräniemen omistamaan taloon. Pihapiirissä oli ns. toisenpuolenkamarit-niminen rakennus, jossa koulu aloitti syksyllä 1925.

Ensimmäinen opettaja oli Aune Heikkinen Oulusta, seuraava opettaja oli
Sylvi Kemppainen myös Oulusta. Hänen jälkeensä tuli Engla Lyydi Vuorivirta
Pyhärannasta opettajaksi ja hänen sijaisenaan toimi Ilta Fagerholm Helsingistä. Aura Säteri oli opettajana kaksi viimeistä vuotta. Hän toi Metsäkylään joulukuusiperinteen. Heikki-isäntää kauhistutti, kun koululaiset pyörivät piiriä kuusen ympärillä.

Koululaiset liikkuivat paljon. Putikan Arvo kertoo, että joka välitunti käytiin laskemassa muuan mäki Halkorinteessä järvelle päin. Rinteen alla oli savusauna. Kerran laskiaisena oppilaat hoksasivat, että lasketaan mäkeä talon reellä. Oli hyvä keli, rekeen kokousi iso porukka lapsia. Reki kulki kovaa vauhtia, eikä sen suuntaa voitu hallita. Muut ehtivät hypätä pois reestä, vain Korpi-Huugo oli reessä, kun se törmäsi saunan seinään. Reki särkyi, mutta
onneksi Huugo selvisi loukkaantumatta.

Koululaiset keräsivät kasveja vihkon lehtien väliin, näin opeteltiin tunnistamaan paikkakunnan kasvit.

Lapset, joiden koulumatka oli yli viisi kilometriä, yöpyivät osa Halkolassa, osa naapuritaloissa. Tumperin Alma oli huolehtimassa lapsista, ja muutenkin talon töissä setänsä, Heikin, taloudessa. Silloin ei katsottu kelloon, vaan töitä tehtiin aamusta iltamyöhäiseen.

Koulussa oli kova kuri. Myös hidasoppisuudesta rangaistiin. Joka päivä oli ääneenlukua. Jos lukemisessa tuli virhe, luokkakaverit hihkaisivat `virhe`, ja niin oli tiedossa laiskanläksyä. Halkolan Toivo oli joka päivä jälki-istunnossa. Ruumiillistakin rangaistusta käytettiin. Putikka-Toivo oli vilkas poika ja tahtoi pulista tunnilla. Opettaja tarttui usein pojan tukkaan. Sitten Toivo ajatti päänsä paljaaksi. Seuraavasta kerrasta, kun hän pulisi tunnilla eikä tukistaminen onnistunutkaan, kerrotaan että opettaja löi häntä nyrkillä päähän. Kerran epäiltiin jotain poikaa puukkovarkaudesta. Hänen piti hakea itselleen vihta, laskea housut alas luokan edessä, ja siinä opettaja häntä pieksi. Kerrotaan, että asuntolassakin oli kova kuri, ja lapsia simputettiinkin, mm. puettiin jollekin pojalle läninki päälle. Joskus lapsia pidettiin nälässä, joskus heidät herätettiin keskellä yötä ja pakotettiin valvomaan. Näin silloiset koululaiset ovat kertoneet.

Koulu toimi Halkolassa vuoteen 1932, jolloin uusi koulu valmistui. Nykyisin Halkolan koulurakennuksessa toimii museo, jossa on satoja esineitä. Metsän laidassa Halkolasta Putikkaan päin on pieni maatalousmuseo, jossa on entivanhaista pellonraivauskalustoa.